Vuorokauden matkustuksen jälkeen olin siis torstaina 8.2 perillä kisakylässä, siinä vaiheessa minun 500m kilpailupäivään oli aikaa kymmenen päivää. Nämä kymmenen päivää valmistauduin kilpailuun aivan normaaliin tapaan. Päivät rytmittyivät treenien, aterioiden ja levon ympärille. Perjantai, lauantai ja sunnuntai oli jäätreenipäiviä, maanantai lepopäivä, tiistai, keskiviikko ja torstai jäätreenipäiviä, perjantai lepopäivä, lauantaina kilpailuun valmistava treeni ja sunnuntaina 18.2 kilpailupäivä eli juhlapäivä.

Kilpailuun asti päivärytmini olivat hyvin samanlaiset keskenään. Herätys puolen päivän aikaan, aamupala, jäätreeni, lounas, hengailua ja kilpailujen seurausta joukkueen olohuoneessa, toinen treeni, illallinen, iltapala ja nukkumaan noin klo 2-3. Elin hyvin pitkälti suomen rytmissä, koska kilpailumme oli paikallista aikaa vasta noin klo 21 illalla. Kilpailupäivästä olisi tullut turhan pitkä, mikäli olisin herännyt normaaliin tapaan noin klo 8. Aikaeroa Suomen ja Korean välillä on seitsemän tuntia. Tämä rytmi auttoi myös siihen, että en potenut jetlagia eli aikaeroväsymystä ollenkaan, vaan oloni oli jo todella hyvä ensimmäisenä päivänä.

Se mikä erosi normaalista kilpailuun valmistautumisesta oli se, että vietin paljon vapaa-aikaa suomen joukkueen olohuoneessa. Se sijaitsi meidän kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Siellä seurasimme jäälajien voimin kilpailuja televisiosta sekä kudoimme porukalla Presidentti Sauli Niinistön vastasyntyneelle pojalla tilkkupeittoa. Olohuoneessa oli myös tarjolla suomalaista välipalaa, kuten kaurapuuroa, ruisleipää ja kahvia. Oli siellä myös todella paljon karkkia tarjolla, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Oli todella kiva viettää aikaa muiden lajien urheilijoiden kanssa tutustuen heihin ja heidän lajeihin.

Tässä kudon suomen joukkueen olohuoneessa tilkkua tilkkupeittoon.

Myös normaalista poikkeavaa oli se, että minulla oli kämppikset. Ainoana maajoukkueemme naisjäsenenä majoitun aina yksin, mutta nyt olympialaisissa sain mahtavat kämppikset, Oonan ja Emmin.

Olympiakylä oli mieletön. Majoituimme noin 20 kerroksisissa uusissa kerrostaloissa. Kerrostaloissa oli jokaisessa kerroksessa kaksi asuntoa, ja jokaisessa asunnossa kolme makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Keittiö ei tosin ollut meidän käytössä ollenkaan. Kylässä oli iso ruokailuteltta, missä oli todella monipuolisesti ruokaa tarjolla kellon ympäri. Tämäkin mahdollisti sen, että pystyi elää omaa päivärytmiä. Teltasta löytyi niin aasialaista kuin eurooppalaista ruokaa, oli pizzaa, pastaa, riisiä, perunaa, lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, salaattipöytää, tuoretta leipää, valmiiksi pilkottuja hedelmiä, vain osaa mainitakseni. Teltassa oli myös McDonalds, minkä kahveja joinkin päivittäin. Toinen kahvi, mitä siellä oli tarjolla, ei ollut hääviä. Kylässä oli myös Plaza, missä oli yhteistyökumppaniliikkeitä, parturi-kampaamo, kynsisalonki, kioski, pankki, posti ja tuliaskauppa. Kylässä oli hyvä kuntosali, missä oli hyvä tehdä päivän toiset treenit sekä pelihalli, mistä löytyi mm. pingis- ja biljardipöytiä sekä hierontatuoleja. Kylästä löytyi siis kaikki mitä tarvitsi.

Minä, Emmi ja Oona.

Pari päivää ennen kilpailua oli pressitilaisuus sekä minun äitini ja veljeni saapuivat kannustaman minua paikan päälle. Oli todella mahtavaa saada heidät kannustamaan. Veljelleni nämä olympialaiset olivat ensimmäiset ja äidilleni toiset. Äitini oli edellinen suomalainen naispikaluistelija olympialaisissa. Äitini luisteli Lake Placidin vuoden 1980 olympialaisissa. Näin heidät pikaisesti pari päivää ennen starttiani.

Veljeni Timo, minä ja äitini Anneli.

Seuraavassa tekstissä itse kisapäivästä ja kilpailun jälkeisistä päivistä päättäjäisiin saakka.

 

-Elina

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *