Sunnuntai 18.2.2018. Päivä, mikä oli yksi elämäni hienoimmista päivistä. Päivä, jolloin yksi suuri unelma ja tavoite toteutui. Päivä, minkä tulen muistamaan aina. Päivä, jolloin kilpailin olympialaisissa naisten 500 metrillä.

Aamulla heräsin innokkaana, odottavana ja hyvällä tavalla jännittäen illan kisaa. Päivän ensimmäinen ajatus oli se, että tänään vihdoin pääsen viivalle. Nyt oli käsillä se päivä, mitä kohti olen mennyt monta vuotta.

Päivä alkoi normaalisti aamupalalla. Aamupalan jälkeen kävin tekemässä salilla herättelevän treenin. Tämän jälkeen kävin välipalalla ja lepäilin hieman. Kilpailupäivänä mulla oli vielä edessä luistimien teroitus sekä niiden muu tarkistaminen. Kun luistimet oli teroitettu ja tarkastettu, oli aika pakata tavarat valmiiksi. Vielä viime hetken levot ja keskittymiset ennen lounaalle menoa. Lounaan jälkeen olikin aika ottaa tavarat mukaan ja lähteä kohti hallia.

Olin koko kilpailupäivän todella hyvällä fiiliksellä, kuuntelen hyviä podcasteja ja hyvää musiikkia. Pidin fiiliksen rentona ja positiivisena. Minulla oli myös itsevarma olo. Kaikki valmistautuminen oli mennyt hyvin ja olin edellisenä iltana tehnyt hyvät mentaaliharjoitukset, mitkä loivat varmuutta olooni. Muistuttelin itseäni siitä, että nautin joka ikisestä hetkestä sinä päivänä. Itseasiassa olin hokenut tätä itselleni koko reissun ajan.

Hallille kun saavuttiin, minulla oli hyvin aikaa valmistautua omaan starttiin. Laitoin hyvät musat korviin ja lähdin verryttelemään ensin kengät jalassa polkien, juosten, hyppien ja jumppaillen. Alkuverryttelyn jälkeen siirryin jäälle. Jäällä tein normaalin kilpailuverryttelyni kevyen luistelun, vetojen ja starttien parissa. Tässä vaiheessa hallille oli tullut jo jonkin verran katsojia. Huutomelu oli ajoittain nyt jo äänekästä. Huomasin katsomossa äitini ja veljeni. Tämä hetki jopa hieman herkisti minua. Olin niin onnellinen siitä, että olin jäällä valmistautumassa kilpailuun ja äitini ja veljeni olivat paikan päällä kannustamassa. Koko päivän aikana, minua jännitti kaikista eniten tässä kilpailuverryttelyssä, ja tarkemmin vielä siinä hetkessä kun menin ensimmäisen kerran luisteluasentoon. Tuntui, että jalat ihan tärisee siitä jännityksestä. Tämä tunne meni kuitenkin äkkiä ohitse ja pystyin todella hyvin keskittymään omaan tekemiseeni.

Jääverryttelyn jälkeen oli aika pienelle välipalalle ja aika nostaa jalat hetkeksi kattoon. Ennen naisten 500m kilpailua hallissa kilpailtiin miesten joukkuekisan karsinta. Olin aikatauluttanut kaiken tekemiseni tarkkaan ja kun omaan starttiini oli 50 min aikaa, aloitin verryttelyn. Taas hyvät musat korviin ja pyörän päälle. Tein totutusti kaikki omat alkuverryttely rutiinini, jotta olin kunnolla valmiina kun pyssy pamahtaa.

Verryttelyn jälkeen oloni oli edelleen loistava ja fiilis todella hyvä. Olin innokas ja odottavainen. Olin valmis. Menin pukukoppiin vaihtamaan kilpailutrikoon päälle, otin luistimet kantoon ja lähdin kohti radan keskustaa. Siellä vielä viimeiset hyppelyt ja ravistelut ennen kuin laiton luistimet jalkaan ja nousin jäälle.

Jäällä pidin itseni liikkeessä, ravistelin kroppaa, luistelin hieman ja sidoin vielä uudelleen luistimien nauhat. Kohta olikin minun vuoroni, joten laitoin hupun ja lasit päähän, riisuin housut ja takin, otin punaisen hihanauhan ja toivotin parilleni tsemppiä. Oli aika siirtyä viivojen taakse odottamaan esittelyä ja sen jälkeen lähtökomentoja.

Go to the start – ready – GO! Alle 40 sekuntia ja olin maalissa ajassa 39,36. Olin iloinen ja tyytyväinen suoritukseeni päästyäni maaliin. Luisteluni oli ollut ehjä ja yksi kauden parhaistani ellei paras. Hieman jäi kismittämään se, että en ihan pystynyt ottamana parivoittoa. Parillani oli kymmenyksen nopeampi loppuaika. Fiilis oman kisan jälkeen oli mahtava. Oli todella upeaa luistella olympiaradalla täyden hallin edessä nauttien jokaisesta hetkestä.

Oman kisan jälkeen tulin pois jäältä ja otin luistimet pois. Jäin vielä radan keskelle katsomaan kisan loppuun. Kisan päätyttyä keräsin kamat ja nieleskelin ilon- ja onnenkyyneileitä matkalla pressipolulle, missä oli paljon eri medioita paikalla. Ensimmäisenä minua vastatta oli Ylen haastattelija. Vaikka yritin nieleskellä herkistymiseni, en kameran edessä sitä onnistunut pitämään poissa, vaan jo heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla kyynelkanavani aukesivat. Olin niin onnellinen siitä, että raivasin tieni olympialaisiin ja onnistuin luistelussani!

Pressin jälkeen vaatteiden vaihto, palautuminen käyntiin banaanilla ja proteiinijuomalla. Heti kun oli mahdollista lähdin ylös katsomoon tervehtimään äitiäni ja veljeäni. Vielä ennen kisakykään lähtöä kävin polkemassa hyvän loppuverryttelyn.

Kisani jälkeen veljeni ja äitini kanssa radan reunalla.

Kisakylään saavuttuani menin heti syömään. Fiilikseni oli edelleen todella mahtava ja onnellinen. Luin puhelimestani saamiani viestejä. Niitä tuli paljon, ja niitä oli todella ihana lukea. Oli mahtava huomata kuinka moni oli hengessä mukana. Olen kiitollinen siitä. Yöllä ei heti tullutkaan uni kun mietti tätä hienoa päivää. Tämä päivä kokonaisuudessaa oli yksi elämäni hienoimmista.

– Elina

Seuraavassa tekstissä kisanpäivän jälkeisestä ajasta ja päättäjäisistä.

 

 

 

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *